Signed in as:
filler@godaddy.com
Autobiography
CHILDHOOD
I was born in 1992 in the "Kätilöopisto" in Helsinki. I do love my hown town. My parents were already preparing for their international career, and so I learned to walk in Oslo, and my earliest memories are from preschool in Sheffield.
When I was 7 years old, I started kindergarten in the international Christian Academy in Japan, located in Higashi-Kurume, Tokyo. What a wonderful time it was, surrounded by the exquisite Japanese culture, and educated by undoubtedly some of the most caring, hard-working, professional and globally aware people of the planet. We worked tirelessly from morning till evening to become the best possible people we could, to inspire, to serve, and to know what love really is.
Japan is like a diamond. It's just way better than a person's mind can imagine. May we all remain humble and true under the unrelenting reign of Amaterasu.
YOUTH
We moved back to Finland when I was about to enter Middle School. Thankfully I had a chance to experience a bit of Finnish Elementary School first, due to the variation of ages and class years in the schooling systems. Already then, and still today, Finland continues to boggle my mind. Sometimes it feels like people here belong to the trees. It's a very ethereal thing. I started to form a deeper acquaintance with nature. The years spent in Etelä-Pohjanmaa were a serene experience for me, filled with undeniable presence.
I found my place in Kallio High School of Performing Arts. It was like an artistic boot camp, a truly amazing institution that completely changed my life. After graduating I felt like I was about to explode, that's how full and tightly packed I was of knowledge about Art as a profession. I continued to explore theatre studies and work at Helsinki City Theatre. I think Kallio never really leaves your being, it's like a steady rock that keeps you breathing.
EXPLORATION
I feel like I always had a very distinct feeling about my own purpose and what I want to do in life. What I did not know nearly enough about was the state of affairs around the world. I travelled to Africa to find out more about what is called the "roots". Swaziland is the last existing full monarchy in Africa, and I feel privileged to have been welcomed there by Yebo! Artreach & Contemporary Art Gallery, and also by the Finnish Ambassador in Swaziland. A Valley of Heaven, it is called, and so it is. In Africa I overcame my fears about rhythm, and learned what it means to breathe. I might've even lost my way a little, during those travels in South Africa, Mozambique, learning Vipassana Meditation, meeting the Rainbow family, and realising just how mesmerising existence is.
STUDIES
I travelled next to India, and truly got my foundations shaken: but through that trial came as close to immortality as I think can be possible. It's hard to explain, but when everything is in constant flux, the body starts to attune to itself.
I felt ready to start studying from a place of guaranteed focus. I had recently lost a family member, and after so many years of being on the move, I felt like a real alien in the Helsinki University. I have always been good at school, working hard for not only good grades, but also to appreciate the information and everyone's efforts. Theology is different from any other subject, because it majors in Mystery. Isn't that awesome? That in this world, it is possible to study the science of mystery. And slowly it does start to unfold, how it is practically possible to produce and handle scientific information about the elusive subject of God.
I had gathered so much information already from my years of travel, that I had my theme of study already mapped out and planned. Without careful observation of the basic studies, though, it would have ended up lame. I particularly NEEDED the basics of Systematic Theology, that keeps as if an algorithmic log of stored information about the trends that go unspoken when information gets distributed. Maybe you can relate to that feeling of: "you never really know who you can trust?" Well, after studying Theology, at least you know WHY that feeling exists, and that it's not proof of evil manifestations. The only thing that feeling proves, is how limited human capacity to understand really is, even when we understand so much. We need to be humble in front of the great mystery, yet refusing to be fooled.
I have now completed my Undergraduate Thesis, and continue to dive deeper into a world of knowledge, guided by the capricious values of relevance and necessity, trusting that I will still have the ability to read and write when I'm old.
OPINNOT Helsingin Yliopistolla
Tutkimuksen pohjatyö
Kandidaatintutkielmani aihe nousi tarpeesta selkeyttää sekularisaation ja sekularismin käsitteitä, ja niihin kytkeytyviä viitekehyksiä läntisessä tieteessä tulevaa maisterintutkielmaani varten. Seminaariohjaajan suosituksesta tutustuin muutamaan perustavanlaatuisina tai klassikoina pidettäviin määritelmiin sekularisaatiosta. Sekulaari tarkoittaa maallista, ja sekularisaatioteoria on sosiologian keskiössä oleva selittämisen malli, joka kuvailee läntisessä maailmassa tapahtunutta kaikkien elämän osa-alueiden erottautumista kirkollisesta hallinnosta 1700-luvun tieteellisen valistuksen jälkeen.
Hyödynsin tutkielmassani systemaattisen analyysin menetelmää ja sosiologi David Martinin tutkimusta, jossa hän opponoi sekularisaatioteorian keskeisintä näyttöä. Tutkimuksessaan Martin käy läpi suuria määriä historiallis-kontekstuaalista evidenssiä, jonka valossa sekularisaatioteoria kuvailee modernia ja post-modernia sosiaalista ilmiötä hyvin rajoittuneesta lähtökohdasta käsin kategorisoimalla havainnot kirkollisesta hallinnosta erottautumisena.
Nostan tutkielmassani esille tarpeen aiempaa avarammalle määritelmälle, ja ehdotan Martinin tutkimusaineiston perusteella sekularismin, eli sekularistista ideologiaa tarkoittavan käsitteen uudelleenteemoittelua. Ideologiaa voidaan tarkastella, kun havaitaan laajempi joukko kollektiivisia taustaoletuksia. Näitä taustaoletuksia, ja niiden totuuspohjaa voidaan arvioida tieteellisen näytön valossa.
Uskonto kaikessa todenmukaisuudessaan, kuten se maailmanlaajuisesti ilmenee David Martinin empiirisen tutkimuksen valossa; elää, hengittää, ja muuttuu yhtäaikaisesti maallisen todellisuuden kanssa. Sekularismin oppirakenne on kirjallisuuskatsaukseen perustuvan tutkimukseni valossa: individualismi, joka mahdollistaa pluralistisen kilpailun, sijoittuen paikkansapitävästi ja täsmällisesti siihen kulttuuris- historialliseen kontekstiin, jonka kautta maallisen ja uskonnollisen suhde kussakin valtiovallassa tosiasiallisesti määrittyy.
Käytännöllisemmin selitettynä: Yhdysvaltain perustuslaki takasi uudenlaisen valtiomuodon, jossa sekä uskonnollinen kilpailu, että maallinen kilpailunvapaus mahdollistettiin ja vapautettiin yhtäaikaisesti. Samalla säädettin, ettei markkinatalous voi rajoittaa lakisääteisesti uskonnonvapautta, eikä toisinpäin. Voisi sanoa niinkin, että amerikkalainen syntyy yhteiskuntaan, jossa kansalaisen on mahdollista erottaa hyvinkin konkreettisesti mitä kunkin yhteisön kesken tarkoitetaan sekulaarilla, koska sellaisen eron määritelemisen valta on taattu laissa jokaiselle ihmiselle.
Euroopassa sen sijaan puhutaan sekularisaatiosta ilmiönä, jossa elämän osa-alueet erottautuvat askel askeleelta kirkollisesta hallinnosta. Äkkiseltään ajateltuna moinen kehitys Euroopassa saattaa kuulostaa järkeenkäyvältä, "Amerikan mallin" mukaiselta modernisaatiolta. Kun tarkastelee Yhdysvaltain kulttuurihistoriaa ja Euroopan kulttuurihistoriaa tarkemmin, voi huomata, ettemme välttämättä käytäkään sanaa maallinen kuvaamaan samoja asioita, kuin he. Historiamme on pidempi kuin Yhdysvaltain historia, ja sekulaarin ja ei-sekulaarin määrittelyn tieteellinen jatkumo on täällä monimuotoinen ja sofistikoitunut. Meillä on lisäksi omanlaisemme suhde aasialaiseen käsitykseen siitä, mitä heille tarkoittaa sekulaari. Pro Gradu -tutkielmassani aion perehtyä erääseen uskonnolliseen liikkeeseen pohjautuvaan, sekulaariksi profiloituvaan meditaatiotekniikkaan. Sellaista tutkimusta varten koen tärkeäksi, että voin käsitellä "sekulaaria", "sekularisaatiota", ja "sekularismia" kulttuurisesti neutraaleina käsitteinä.
Kandidaatintutkimukseni valossa ei ole mielestäni perusteltua käyttää sekularisaation termiä kuvaamaan sitä eurooppalaista kulttuurista kehitystä, joka viittaa pikemminkin uudenlaiseen individualismiin, entistä avoimempaan uskontojen väliseen maailmanlaajuiseen diskurssiin, ja eurooppalaisten instituutioiden ja valtajärjestelmien hitaaseen uudelleenmuotoutumiseen, kuin sellaiseen ison skaalan maallistumiseen, jota tällä hetkellä käytetään sekularisaation selittenä.
Me ansaitsemme sellaisen määritelmän sekularisaatiosta, joka vastaa todellisuutta, ja johon pohjaten tieteellinen tutkimus voi kehittyä ilman, että joudumme jo termin määrittelyn tasolla ristiriitaan aasialaisen sekularismin kanssa.
Jatkotutkimuksen suunnitelma
Länsimainen sekularismi katsotaan saaneen alkunsa valistuksen aikana kirkollista hallintoa koskevasta kritiikistä. Ennen opintojeni aloittamista Helsingin yliopistolla tein kaksi tutkimusmatkaa. Valitsin ensimmmäiseksi kohteeksi Etelä-Afrikan, koska vaikutti siltä, että Ev.lut. kirkko Suomessa viehättyi parhaiten afrikkalaisesta hengellisyydestä. Tutkimusmatkan aikana satuin löytämään meditaatiotekniikan nimeltä Vipassana, joka koettiin voimakkasti inspiroivaksi, ja jota kuvailtiin sekulaariksi. Kiinnostuin, ja osallistuin kymmenen päivän retriitille oppiakseni kyseisen meditaatiotekniikan, ja saadakseni näköulman siihen, mitä tarkoitetaan paljon puhutulla sanalla "sekulaari". Matkustin vielä ennen opintojen aloittamista Intiaan saadakseni käsityksen siitä uskonnollisesta kontekstista, johon Vipassana tekniikkana kytkeytyi. Osallistuin tuolloin vielä toiselle kymmenen päivän Vipassana-retriitille.
Keskeinen tutkimuskysymykseni liittyen Vipassanan opetukseen sekulaarina tekniikkana on: voiko sellaista tekniikkaa kuvata sekulaariksi, jossa noudatetaan uskonnollista rituaalista aikataulua ja käytösnormistoa, ja jota opetetaan uskonnollisesta viitekehyksestä käsin, eli selittäen auki niitä oppeja joihin tekniikan toimivuus perustuu. Teologian opinnot aloitettuani opin paljon länsimaalaisen tieteen historiasta, filosofisen ajattelun historiasta ja teologian vaikutuksesta nykyiseen uskontotieteelliseen tutkimukseen. Jos länsimaalainen tiede hahmottaa buddhalaisuuden uskontona, on aiheellista myös tarkastella uskonnon sisäistä logiikkaa silloin, kun uskontoon perustuvaa tekniikkaa kutsutaan uskonnollisuudesta irralliseksi, eli sekulaariksi.
Kandidaatintutkielmassani perehdyin eurooppalaisen sekularisaatioteorian perustuksiin ja sekularismin perusteisiin Vipassana-aihepiirin ulkopuolella. Pro Gradu -tutkielmassani haluan perehtyä yksilön uskonnolliseen identiteettiin haastattelemalla Vipassana-kurssille ensimmäistä kertaa osallistuvia ennen kurssia ja sen jälkeen, analysoidakseni tutkittavien uskonnollisessa identiteetissä tapahtuvia muutoksia heidän omien kokemusten, tulkintojen ja selitystensä perusteella. Tavoitteeni on kerätä aineistoa Vipassana-meditaatiotekniikan aiheuttamista muutoksista uskonnollisessa identiteetissä. Uskon, että tällainen aineisto voi antaa tieteelliselle yhteisölle paremmat työkalut käsitellä sekularismin käsitettä, ja tarjota välillisesti myös laajemman näkökulman sekularisaatioteorian valossa hahmoteltuun länsimaiseen ilmiöön.
Niin uskomattomalta kuin se saattaa tuntuakin, on täysin mahdollista, että yksittäinen termi ja sen termin määrittely sekä vajavaiselle määrittelylle, puutteelliselle näkökulmalle, tai näytön vialliselle tulkinnalle perustuva tieteellisen kehityksen kaari voi köyhdyttää kokonaisen maanosan hengellistä elämää, kulttuurista kasvua ja taloudellista hyvinvointia. Tästä huolenaiheesta johtuen tämäkin tutkimus on tärkeä. Tieteen hyvä puoli on, että tutkimus korjaa itse itseään. Korjaavia liikkeitä on tapahtunut ennenkin, ja siksi tämä tutkimus motivoi minua.
Thank you for being here
